Mie arvelin, ettei tätä tunnetta tarvitse ikinä kokea, mutta tuntuu että olen tulossa vanhaksi virtuaaliheppailemaan ja en vain enää pysy jutuissa perässä. Virtuaalitalleilu on muuttunut näiden kolmen vuoden aikana yllättävän paljon ja minä olen muuttunut vielä enemmän. Oikeastaan ihmettelen, miksi olen vieläkin mukana täällä. Keväällä olin täysin kypsä lopettamaan, mutta silloin tutustuin raviharrastajiin mesesessioiden kautta, ja se muutti asioita. Hetken aikaa uutuudenviehätys vei mennessään, kun harrastukseen tuli uusi ulottuvuus. Nyt sekin on osa arkipäivää, ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta kun teidän kanssanne on jutellut useamman kerran, teitä voi jo sanoa kavereiksi ja sitä kautta tunnustaa että teistä tietää jotain.

Jos mesesessioita ei olisi, olisin aivan varmasti jo lopettanut aikapäivää sitten. Uhkailin välillä lopettavani, ja myönnettävä se on, teidän kieltonne pitivät minut täällä (joskus jopa minä ainaisine ruikutuksineni olen tosissani). Lopettaminen tarkoittaisi monen ihmisen unohtamista, joista on jo ehtinyt tulla enemmän kuin kanssaharrastajia. Uskon että raviharrastajista löytyy niitäkin jotka haluaisivat minun lopettavan, mutta ne jotka haluavat minun jäävän ovat vielä toistaiseksi voitolla. Alkuun jotkut sanoivat minun olevan pelottava ylijumala, nyt en enää ole sellainen niille, joiden kanssa olen jutellut - ehkäpä minä olen siten menettänyt osan arvostusta, mutta saavuttanut paljon enemmän. Magnetiesta tuli Simppa.

Hevoskantaa onkin tullut säädettyä vähän väliä menneenä vuotena lopettamisaikeiden takia. Toisaalta hankin itseni mesesessioiden jälkeen tilanteeseen, jossa en vaan voi lopettaa. Ainakaan toistaiseksi ylpeys ei anna periksi kasvattien palauttamiseksi, etenkin kun osa on ihmisiltä, joiden kanssa on kiva jutella. Pyrin nyt kai kuitenkin aiempien suunnitelmien mukaisesti hommautumaan hitaasti lämminverisistä eroon, ja viime aikoina ponitkin ovat joutuneet tulilinjalle. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun pääsen lopettamaan, tilanteen pitäisi olla se, että tallissa on vain omia kasvatteja, jolloin lopettamisesta ei koituisi muille kasvattajille suuria ongelmia. Suomenhevosien pariin tässä siis siirryttäneen, sitä mukaa kun ehditään.

Aloittaessani vuonna 2006 lupailin ostamilleni hevosille kaikkea. Mietin vieläkin, täytinkö ne lupaukset vai en, saati täytänkö niitä nytkään. Joillekin hevosille on siunaantunut menestystä, toisille taas ei. Joidenkin kisauksesta on tullut todella epäsäännöllistä ja epämääräistä. Niistä huomaa, miten irl-elämä on vaikuttanut. Silti kukaan kasvattaja ei ole tullut vaatimaan kasvattiaan takaisin. Siitä minä olen kiitollinen.

Vuonna 2006 tuli perustettua ravilistan foorumikin - vuosi 2006 olikin varmaan hyödyllisin vuoteni. Foorumin perustaminen oli ehkä fiksuin tekoni virtuaalimaailmassa. Onhan se välillä ollut hunningolla, mutta se elää omaa elämäänsä ja todennäköisesti siitä on ollut edes vähän hyötyä. Toinen hyödyllinen idea on ollut Vipky (virtuaalipeitsareiden kannatusyhdistys), joskin se on totisesti joutunut kärsimään irl-elämäni takia. Sen piti tulla julkisuuteen jo aikapäiviä sitten, mutta ehkäpä se ilmestyisi kesän loppuun mennessä. Se olisi projekti, joka todennäköisesti auttaisi peitsareita.

Mitä tulee muuhun virtuaalimaailmaan, on sielläkin sattunut ja tapahtunut. Tätä kirjoitellessani on mielessäni käynyt useampaan kertaan RT Pronssi. Sen ohella ovat lopettaneet mm. Ninitra ja Loisto. Jos Pronssi olisi jatkanut, siitä olisi voinut tulla yksi virtuaaliravitallien johtavista kärjistä, joita Ninitra ja Loisto aikanaan olivat. Minä en ole ollut mukana Viekserin ja kumppaneiden loistokausina, mutta eräänlaisina tähtinä minun aikakaudellani ovat olleet mm. E.M. Noidan-Liekki, Halebob Cream sekä uutena tulokkaana Silveline Gone. Tätä listaa voisi vielä jatkaa, mutta aivoparkani huutavat hoosiannaa. Monia muita harrastajia, talleja ja hevosia on osunut matkan varrelle, mutta ikävä tosiasia on, että kaikki eivät jää mieleen, eikä kaikkia voi edes mainita. Toisaalta juuri se saa itsensä tuntemaan vanhaksi. Jotkut nyt suvuissa kolmannessa polvessa esiintyvät hevoset ovat syntyneet vasta minun aloittamiseni jälkeen ja toisaalta jotkut uudet hevoset ovat minulle uppo-outoja. Vielä vuosi sitten pysyin aika hyvin perillä muiden hevosista, mutta nyt olen totaalisen pihalla kaikesta. Mitä tapahtuu, missä, milloin?

Kehityskin on kulkenut kulkuaan. Kaikenlaista on tapahtunut - en voi edes kuvitella, mitä kaikkea vanhemmat harrastajat ovat kokeneet. Haluan vieläkin nähdä, mitä kaikkea on edessä. Se tekee lopettamisen vaikeaksi. Kaipa minun on jälleen kerran tultava lopputulokseen, että lopettaminen on turhaa ja ennenaikaista, joten tämän vininän jälkeen on hyvä koota luut kasaan ja päivittää hevosten kalenterit sekä alkaa tehdä kipeitä päätöksiä omista kasvateista. Omat kun eivät taaskaan tunnu juoksevan mihinkään päin. Ruunauksia ja lopettamisia varmaan luvassa. Toinen syy, miksi jatkaa on se, että näistä välittää jollakin kornilla tasolla. Hmmh, pitäisiköhän mennä hoitoon?