Kaikki ovat varmasti joskus kokeneet sen tunteen, ettei mikään oikein innosta tai mihinkään ei tunnu jaksavan keskittyä. Myös teidän suuresti "rakastamanne" Magnetie tunsi nämä oireet itsessään keväällä pitkän talven jälkeen. Pienenä, merkityksettömänä hahmona kyseinen henkilö ei viitsinyt mennä parkumaan asiasta kovin monelle foorumille (ketä kiinnostaa?) vaan vetäytyi pohdiskelemaan elämää ja virtuaalitalleiluja.

Epämääräisen ahdistavan pakkolomailunsa aikana hän tyytyi vain seurailemaan virtuaalitalleja ja elämänmenoa sivusta. Sysäämällä varsin epäreilusti kaikki virtuaalihevosensa kesälomalle hän löysi täten aikaa seurailla sivusta kaikenlaisia asioita. Lomailunsa aikana hän ehti törmäämään virtuaalimaailmassa muutamiin uusiin asioihin ja ideoihin ja pureskelemaan ideoita paskanjauhantansa seassa. Tuntiessaan itsensä kaikin puolin virkistyneemmäksi ja virtuaalihevosharrastuksen kutsuvuuden alkaessa muuttua pakottavaksi tarpeeksi hän ei kuitenkaan tehnyt mitään ratkaisevaa, vaan siirtyi Suomen pääkaupunkiin tutustumaan tulevaan koiranpentuunsa.

Havaittuaan kahden koiranpennun vaativan juuri sen verran aikaa päivästä (koko päivän), kuten hän oli arvellutkin, hän venytti vieläkin lomaansa virtuaalitalleilun ja elämisensä suhteen. Päästyään vihdoin vanhempiensa luokse kotiin hän kuitenkin päätyi toteamaan, että nythän sitä vapaa-aikaa alkaa olla jo enemmänkin.

Se tietysti johtaa siihen, että teidän kaikkien syvästi rakastamanne ja inhoamanne blogittajatäti on jälleen palailemassa virtuaalitalleilun koukuttavaan maailmaan. Hän tuo myös mukanaan salaperäisiä suunnitelmia lomaltaan - suunnitelmia, joita hänen oli lomastaan huolimatta aivan pakko kehitellä. Virtuaalimaailman suunnitelmat ovat aivan liian kiehtovia suunnitella, vaikkeivat sitten ikinä toteutuisikaan. Sillä sehän on kai virtuaalimaailman idea. Tavoitella suuria.

Löytää vaikkapa kaurapelto virtuaalisesta maailmasta, jos niikseen on tarvetta. Vai onko?