Erinäisillä foorumeilla on muutaman viime kuukauden alla ollut kuhinaa, kun milloin kukakin on keksinyt jotain mitä virtuaalimaailma saattaisi tarvita. Olin itsekin välillä korviani myöten täynnä uusia uimasukelluspomppujumppaliittoja, mutta kun tarkemmin aloin miettiä, onko minullakaan oikeus tuomita ihmisiä. Itse teen aivan samaa, enkä varmaan muiden silmissä eroa mitenkään toisista samanlaisista.

Yleensä ihmiset ajattelevat hurjasti ideoita pursuilevan ja niitä julkaisukuntoiseksi rakentelevan haluavan joko päteä tai olevan muuten vain lyhytjänteinen ihminen ("aina se tekee jotain uutta eikä jaksa pitää vanhojakaan yllä"). Totuus ei kuitenkaan aina löydy vain omista päätelmistä. Yleensä lähtökohta on siinä, että kyseinen ihminen huomaa jonkin puutteen ja haluaa korjata sen (esimerkiksi minä yritän parantaa virtuaalipeitsareiden asemaa). Toisaalta tämäkin nähdään usein pätemisen tarpeeksi. Jokainen ihminen haluaa olla ainakin hiukan merkittävä toisten silmissä - ja minäkin myönnän, että on mukavaa jos ihmiset virtuaalipiireissä tunnistavat minut jostakin.

Mitään selvää eroa pätijän ja auttamaan pyrkivän ihmisen välillä ei ole, joten on vaikea piirtää veteen viivoja sen mukaan, kumpi on. Minä haluan päteä sen suhteen, että tiedän peitsareista paljon, mutta toisaalta haluan auttaa muita ihmisiä pitämään itsellään peitsareita. Haluan raviponilaatuarvostelun pyörivän, jotta toiset (ja minä) hyötyvät siitä. Haluan pysytellä ajan tasalla virtuaalimaailman tapahtumista, jotta voin päteä niistäkin.

Olen siis toivoton pätemisen tarvetta sairastava maanikko. Joko teitä helpotti? Nyt kenenkään ei tarvitse todeta sitä yksin mielessään, vaan sen sijaan voi aina tulla lukemaan tämän postauksen ja nyökytellä viisaasti - ja jos oikein ketuttaa, niin sen voi aina jakaa kavereiden kanssa ja keskustella siitä, mitä muuta vikaa ihmisessä on.Siinä vain on se huono puoli, että jos tarkkaan alkaa tutkia ihmisen sisintä, voi itsekin huomata olevansa jotakin mitä "ei taatusti ole." On helppoa tuomita ihmisiä, jos ei viitsi katsoa pintaa syvemmälle. Seuraavan kerran voisikin olla tarpeen miettiä, onko sitä uuden yhdistyksen perustajaa tarpeen haukkua maanrakoon siitä hyvästä, ettei tämä ole tehnyt kahtasataa tuntia valmistelevaa työtä. Sen sijaan voisi vaikka tarjoutua tai auttamaan - tai esittää rakentavaa kritiikkiä.

(Sorry girls, äskeisessä kappaleessa ei ollut kyse minusta. Minua ei ole vielä haukuttu maan rakoon. Mikä harmi!)

Pata kattilaa soimaa. Ajatteleminen on kyllä yliarvostettua, muttei suinkaan kiellettyä.

 

(ja kysehän oli siitä, kun lueskelin paria vanhaa topicia hevostalli.netissä ja mieleeni tuli muutamia aiempia virityksiä)