Miun täytyy nyt olla julma virtuaaliminälleni - tai no ei täydy, mutta saan. Kyseenalainen kunnia, mutta kunnia kuitenkin. Syynä on se, että virtuaaliminäni on ollut aivan totaalisen laiska ja saamaton (joskin siitä voi syyttää fyysistä minääni). Syksyllä oli ties mitä kiireitä ja väsymystä, ja silloin virtuaalitouhuni jäivät enempi vähempi hunningolle. Kun olisi löytynyt aikaa, ei viitsittänyt ja pidin lomaa.

Ja nyt, kun viitsittäisi, onkin taas aika oikean elämän dramatiikan astua kuvaan. Ei pitäisi tuudittautua siihen mielikuvaan, että lukio-opiskelu on helppoa. Ei etenkään, kun päälle sattuu muutto. Yritä tässä täysien opiskelupäivien päätteeksi vielä pakata, tehdä kouluprojekteja ja sen lisäksi virtuaalitalleillakin.

Sivujen tekeminen on oikeasti yksi tylsimmistä osuuksista virtuaalitalleiluissa, mitä tiedän (ellei lasketa sitä kun harhautuu tutkimaan sukua). Nyt niitä sivuja on rästissä parisenkymmentä, en oikein edes tiedä mistä aloittaa. Olen oikeasti tippunut virtuaalitalleilun kärreiltä pahasti ojaan, ja en tiedä, milloin ehdin kipuamaan takaisin kyytiin.

Toisaalta näissä oikean elämän asianhaarojen solmuilussa on tullut huomattua, että ehkä pitäisi keskittyä siihen, mikä oikeasti kiinnostaa. Säikähdys taitaa olla paras keino opiskella asioita. En ainakaan muista vähään aikaan ajatelleeni niin monta asiaa niin äkkiä selviksi kuin silloin. Virtuaalimaailman suhteen tajusin, että kiinnostuksenkohteinani ovat tällä hetkellä peitsarit, kylmäveriset, ponit ja yleinen talleilu. Pois listalta taas lasketaan lämminveriset ja kaikki muu.

Jo pitemmän aikaa olen miettinyt eräiden asioiden tiputtamista pois listaltani, koska en oikeasti koe tekeväni asioita tavalla, jota pitäisin. Tällä hetkellä ravipiireissä on kuitenkin ollut niin paljon kuohuntaa, että koetan mieluummin kärvistellä ja tehdä oman osani kuin jättää muita pulaan. En halua palautella hevosia enkä pettää minuun mahdollisesti vielä luottavia ihmisiä, enkä myöskään koe, että virtuaaliharrastus olisi mitenkään täysin turhaa, mutta asiassa on myös iso mutta.