Lopettaminen pyörii monen harrastajan mielessä silloin tällöin. Mie olen tähän asti pystynyt lähinnä nauramaan ajatukselle, mutta viime aikaisten taukoilujen vuoksi olen pystynyt katselemaan asiaa vähän kauempaa. En oikeastaan osaa sanoa, oliko se hyvä vai huono asia, mutta tiesin jo keväällä että jokin tässä mättää. Syksyn ja talven mittaan se tunne vahvistui, ja syksyllä olin jo melkein kirjoittamassakin lopettamisviestiä. Silloin vastuuntunto onneksi astui kehiin ja päätin, etten ikinä lopeta sillä tavalla että palautan ison kasan kasvatteja pyörimään toisten nurkissa, etenkään kun olen luvannut elinikäistä kotia.

Joskus on tehnyt mieli vain sulkeutua omaan pieneen ympyrään, jossa on olemassa vain minä ja tallini eikä mitään sähköpostia tai muutakaan yhteydenpitokeinoa. Se on onneksi ollut helposti toteutettavissa - ei vain lue sähköposteja tai pyöri internetin virtuaalialueilla. Yksi hyvä apukeino jatkamisessa on myös ollut se, että ostaa oikeasti hevosia joita jaksaa katsella sen muutaman irl-vuoden ja vielä risat päälle. Tänä vuonna muutoksia on kuitenkin vielä luvassa, sekä oman virtuaaliharrastukseni että Savitaipaleen osalta. Go Ponies on ainoa, joka säilyy muutoksitta.

Päätin, että muutos saa olla ratkaisuni lopettamisen sijaan. Löydän kuitenkin ravimaailmasta tarpeeksi hyvää, jotta viihtyisin. Olen varmaan monta kertaa sanonut, että mielestäni asiat olivat joidenkin juttujen suhteen vuosina 2006 ja 2007 paremmin, ja tätä mieltä olen yhäkin. Pari viime vuotta tuntuvat olleen yleisesti virtuaalimaailmassa myllerryksen aikaa, joten ehkäpä kaikki vielä rauhoittuu ja minäkin löydän taas paikkani.

Muutoksista varmaan blogin lukijoille selkein tulee olemaan VRER:n päättäjäjäsenistöstä pois tiputtautuminen (josta kai pitäisi tehdä virallinen mailausilmoituskin jossain välissä). Minulla on siihen monen monituista syytä ja toisaalta ehkäpä vain yksi syy. Tällä hetkellä en koe olevani kykenevä edistämään niitä asioita, joita haluaisin. Otsassani lukee kuitenkin monien silmissä VRER-leima, ja se rajoittaa minun sanomisiani jollakin tapaa, enkä halua sitä. Tiedän, kenelle haluaisin paikkani antaa ja toisaalta taas tiedän, miten vaikea päätös tämä kaikkinensa oli. En ole lopettamassa virtuaaliharrastusta, mutta irtisanoudun silti VRER:n toiminnasta - minä, joka aikanani kehuin VRER:n toimintaa ja kaikkea sen ympärillä ja halusin palavasti olla osa sitä kaikkea. Taru vain on totuutta ihmeellisempää, ja totesinkin aika äkkiä, etten minä kuulu siihen porukkaan.

Savitaipaleen osalta muutokset tulevat olemaan suurempia. Jo vuoden mielessäni kytenyt amerikkalaisten pois tiputtaminen tulee tänä vuonna ajankohtaiseksi. Kyllähän niitä muutama kappale meille jää, mutta parin vuoden sisällä ne tullaan tiputtamaan kokonaan pois, jos vain käy hyvä tuuri. Tarkoitus olisi, että niiden paikat tulisi valtaamaan ranskalaiset, venäläiset ja orlovit, sikäli mikäli opin esimerkiksi venäjää tarpeeksi. Ljutomerinravuritkin ovat kutkutelleet mielen pohjalla jo pitkään, mutta en taida tietää niistä tarpeeksi. Suomenhevosia ja pohjoisruotsalaisia taas olisi tarkoitus lisätä, eli Savitaipaleesta on tarkoitus tulla kylmäveritalli jossain tämän vuosituhannen puolella.

Ja ehkä, ehkä joskus minä voin tehdä... Enpäs sanokaan mitä.