Meepu viritteli keskustelua hevostalli.netissä otsikolla "Menestys virtuaalimaailmassa" kyseisestä aiheesta. Oma kirjoitukseni aiheeseen näytti tältä: Hevosten ja tallin menestys on aika yhdentekevää - harrastan tätä kuitenkin omaksi huvikseni. Onhan se mukavaa, että hevoset menestyvät, mutta realisoimalla, että kyse on vain arvonnasta, tajuaa aika pitkälti olennaisen. Voisin aivan yhtä hyvin laskea todennäköisyyslaskennalla, kannattaisiko minun hommata vaikkapa viisi hevosta ja kilpailla niillä sata kisaa vai yksi jolla kisaan kaksi kisaa, eikä lopputulos silti vaikuttaisi sen suuremmin harrastukseeni.

En toki kiellä, että jos joku kehuu vaikka hevostani/talliani, että ymmärtäisin sen kielteisesti - ainahan se on mukavaa kuulla, että työstäni pidetään, oli se sitten vaikkapa juuri virtuaalistakin. Se ei kuitenkaan tee koko elämääni.

Myös ystävyys näissä piireissä on tärkeää. Pieni yhteisö rakentuu melkein automaattisesti sille, että jokainen tuntee toisensa edes jotenkuten ja se on minusta ehdottomasti pitkä bonus ravipuolelle. En odota, että he kehuvat minua tauotta tai että tulevat topiciini jauhamaan tyhjänpäiväisyyksiä, vaan että en ole aivan yksin harrastukseni kanssa - voin kysyä apua ja voin auttaa toisia tarvittaessa.

Top-lista ei ole merkinnyt minulle oikeastaan ikinä mitään, sivuilta ei löydy sinne linkkiä, enkä muutenkaan mittaa suosiota numeroilla, vaan sillä että miltä asia itsestäni tuntuu. Minusta enempi ihmisestä kertoo, että tekee mitä itse haluaa - ei suosio ole se tärkein asia maailmassa. Ainakaan sen ei pitäisi olla.

Kun näen upean tallin/hevosen, pyrin kyllä mainitsemaan siitä, jos vain siihen on mahdollisuus. En näe sitä mitenkään itseltäni pois otettuna, jos toisella on parempia hevosia kuin minulla. Se on toisen ihmisen onni, josta sietääkin olla ylpeä.

Ja kyllä, "menestystä on oikeastaan aika mahdotonta saavuttaa, koska ihmiset eivät pelaa samoilla säännöillä".

Vastaukset olivat aika lailla samaa linjaa, muiden mielipiteet eivät kiinnosta sen kummemmin ja niin edelleen se tuttu litania. Meepu ei kuitenkaan tyytynyt tähän, kuten saatoimme jo arvata. Kysymyksiä riitti: "Minkä takia teidän talleillanne sitten on hienot ulkoasut? Minkä takia kilpailette hevosillanne ja hankitte niille kuvia? Minkä takia kirjoitatte niille luonteita? Minkä takia astutatte niitä ja luotte uusia sukulinjoja? Minkä takia järjestätte talleillanne toimintaa?

Teette sen siis itseänne ettekä muita varten. Voitteko kuitenkaan väittää, että olisitte yhtä tyytyväisiä, jos tallinne olisivat tasoa Expage-talli kymmenen vuotta sitten? En usko.

Eikö itseään varten hankittu menestys ole aivan samanlaista kuin toisia varten hankittu?

Miksi nostelette myynti- ja esittelyketjuja, jos muiden mielipiteillä ei ole väliä eikä kasvattien kaupaksi käyminen vaikuta mitenkään tallienne arvoon?"

Kysymys itsessään oli jo aika kompa, joten tästäkin voisi saada aikamoisen tekstin aikaan. Tämän voisi yleistää jo tasolle minkä takia teet yhtään mitään? Minkä takia vaikkapa heräät aamuisin, kun kuitenkin menet illalla nukkumaan? Minkä takia istut juuri siinä juuri nyt, etkä ole vaikkapa ulkona?

Kiistän kyllä Meepun kysymyksen siitä, että itseään varten hankittu menestys olisi aivan samanlaista kuin toisia varten hankittu. Jo lähtökohta on aivan toisenlainen - toisessa sinä teet itseäsi varten, toisessa muita varten. Toimintatapasi voivat muuttua täysin, kun ajattelet kenelle teet työtä. Se on luonnollista. Jos kirjoitat kirjettä presidentille, se ei ole ollenkaan sama asia kuin tekisit sitä vaikkapa ystävällesi.

Tijuana vastasi kysymykseen näin: "Teen talliani paitsi itselleni, myös muille. Se ei paljoa oikeastaan piristä jos itse pidän tallistani aivan hirveästi mutta muut haukkuvat sen lyttyyn tai ignooraavat täysin. Jos itselleni vain tekisin, voisin saman tien eristäytyä kaikista muista ja pitää omaa suljettua talliani salasanan takana ja ihastella omaa nerouttani aivan yksin."

Se on oikeastaan totta. Täysin yksin ei voi oikein pärjätä nykyehdoilla. Jos olet täysin eristäytynyt, ethän sinä kilpaile etkä muutakaan. Mutta mikäpä estää tekemästä niinkään? Tosin harvemmat ihmiset ovat niin epäsosiaalisia, että tyytyisivät tähän. Kaikki janoavat jossain määrin mielipiteitä - on vain eri asia, miten näihin mielipiteihin reagoi ja miten paljon niitä kaipaa. Minä en lähde sen kummemmin jahtaamaan mielipiteitä, mutta jos niitä tulee vastaan, niin tulkoon.

Meepu kommentoi topiciinsa myös: "Tämä on mielestäni vain surullista. Kaikki ovat linnoittautuneet omiin talleihinsa välittämättä vähääkään muiden mielipiteistä. Se ei ole mitenkään vahvaa tai urheaa. Oikeastaan se kuulostaa vain siltä, kuin joukko kettuja väittäisi pihlajanmarjoja happamiksi.
Mien voi uskoa, ettei teistä kukaan ilahtuisi, jos joku tulisi ja kehuisi tallejanne tai kasvattejanne."

Onkohan kukaan kaivannutkaan vahvuutta ja urheutta? Kukin taaplaa tyylillään. En ole kieltänyt, että myönteiset kommentit olisivat pahasta, mutta en myöskään kuole siihen, etten saa kommentteja. Esimerkiksi tätä blogia koskevasta topicista (jossa siis on tarkoitus saada mahdolliset lukijat näkemään tämä - blogi kun kuitenkin on tarkoitettu kommentoitavaksi, enkä rinnasta sitä virtuaalitalleihin) en ole saanut kovinkaan monta kommenttia, muttei se haittaa. Ei myöskään se olisi haitannut, vaikken olisi saanut ollenkaan. En myöskään voi sanoa, että olisin saanut ns. kunnollista kommenttia. Topicin kommentit liittyvät parin blogin keskinäiseen linkitykseen ja tyhjänpäiväiseen nosteluun.

Keskustelu jatkunee varmaankin vielä myöhään yöhön, jos vain osallistujia riittää. Kiero keskustelunaloitus saattaa oikeastaan kaikki ansaan - myös Meepun. Ihmiset kun saavat kommentteja lähes kaikesta - ja miksipä esimerkiksi Meepu olisi virittänyt ko. keskustelun, ellei olisi halunnut kommentteja?

Kommentit ja kommentointi ovat vaikea ala, mutta niiden realisointi vielä vaikeampi.