Tietyin väliajoin ponnahtaa esiin keskusteluja  yhteisöllisyydestä virtuaalimaailmassa. Muutama tulee kertomaan, että harrastaminen on aika yksinäistä, toiset taas hehkuttavat suurista seurapiireistä ympärillään ja tuntevat kaikki (joskin nämä kaikki rajautuvat usein tiettyyn 'kaikki'-kategoriaan kuuluviksi). Haikaillaan vanhoja aikoja ja valitetaan siitä, kuinka asiat ovat nykyisin toisin.

Minä en voi sanoa mitään vuosituhannen alkupuolen yhteisöllisyydestä, mutta en oikein usko, että silloin on tanssittu ruusuilla (ainakaan jos niistä ruusuista on otettu piikit pois), eikä niitä vanhoja aikoja muutenkaan saada takaisin. Voi joko seurata kehitystä tai jäädä sen jalkoihin. Toki tietynlaista nostalgiaa tuovat tiukasti trendien ja vanhanaikaisuuden välimaastossa sinnittelevät vanhemmat tallit ja vanhanaikaisuus, mutta isohko osa seuraa kyllä trendejä enemmän tai vähemmän tarkasti. Tietyin väliajoin ponnahtaa esiin tietynlaisia talleja, ja toisinaan taas jotain aivan muuta.

Onko siis yhteisöllisyys sitä, että tehdään kuten muutkin tekevät? Sekin on mielipideasia, mutta yleensä yhteisöllisyys rinnastetaan erilaisiin asioihin. Esimerkiksi ravipuolella on oma fooruminsa ja chattaustuokionsa, jotka luovat - ainakin toivon mukaan - yhteisöllisyyttä. Tämä perustuu ehkä eniten siihen, että raviharrastajia on vähän (uudet harrastajat pyritäänkin toivottamaan lämpimästi tervetulleeksi, etenkin juuri nyt kun iso määrä talleja on lopettanut) ja aika lailla kaikki tuntevat toisensa jossain määrin.

Tässäkin on toki kääntöpuolensa. En voi sanoa tuntevani harrastajista montaakaan kunnolla. Minusta on mukava keskustella kasvattamisesta ja kilpailumenestyksestä ja muusta ravimaailmaan liittyvästä, mutta sitä ei kovin usein pääse tekemään. Kaikki jää niin pinnalliseksi, että ainakin puolet ajasta tuntee olevansa yksin harrastuksensa kanssa. Tietenkin minä istun tietokonetuolissa tuijottamassa maanisesti näyttöä, mutta ei se silti estä sitä tunnetta, että virtuaalitalleilu on melko yksinäistä touhua.

Mikä mahtaakaan olla tilanne yhteisöllisyyden suhteen ratsupuolella? Talleja on paljon enemmän. Toisaalta taas esimerkiksi tietyn rodun kasvattajat voivat ryhmittyä ja ihmisiä tulee tutuksi vähän vaikka minkä kautta, mutta mikä mahtaa olla totuus? Ovatko virtuaalitalleilijat yksinäisiä vai eivät?

Mitä yhteisöllisyyden eteen voisi tehdä, jos yksinäisyys koetaan ongelmaksi? Halutaanko mahdolliselle yksinäisyyden tunteelle tehdä jotain? Minä en edes harkitse vastaavani näihin, on enemmänkin jokaisen oma tehtävä tulkita postaukseni sillä tavalla kuin itse tahtoo.