Heti ensimmäiseksi pahoitteluni, mutta B-ponimestaruuksien tulokset tulevat viivästymään. Olen flunssassa ja pää on täynnä märkiä sahanpuruja, joten en halua pilata tuloksia omalla sähläämiselläni. Lämmittelykommentit taidan kuitenkin väsätä seuraavaan blogipostaukseen viimeistään huomenna jos en tänään illalla.

Samoin saa odottaa peitsariyhdistys. Päätin eilen vielä tänä aamuna korjailla muutamia seikkoja, mutta flunssaisena en sitten taidakaan tehdä sitä tänään. Pahoitteluni, mie olen saamaton ja kaikkien olisi hyvä tietää se.

Miua riepoo nyt se, ettei kuninkuusraveista tule tuloksia. Kuten kaikki seurastani kärsivät ihmiset tietävät, mein Cultu on ilmoitettu mukaan ja tietysti odotukset ja toiveet on epärealistisen korkealla. Lainauksena VRY:n foorumille (virtuaalirussifoorumi, ehdottomasti tutustumisen arvoinen!) kirjoittamani teksti:

"Hyvä on, kyseisen orin isän (jota mie jaksan joka hetki hehkuttaa) toinen varsa voitti juuri äskettäin Viekser Muistoajon, joten tietysti toivoisin että nyt kävisi samalla tavalla velipojallekin.

Miun kasvatus kuitenkin kulminoituu tähän hetkeen eräällä tapaa: kuninkuusravit eivät olleet päämäärä, mutta nyt niistä on tullut sellainen tämän hevosen kohdalla. Isäori on miun eka virtuaalihevonen, joka ei koskaan mitään sen suurempaa tehnyt, ravasi ihan hyvät rahat ja kohtuullisen uran. Sen olisi kuitenkin tarkoitus olla miun suomenhevosjalostukseen kantahevosia (sillä oikeasti kasvatuksen päämääränä pitäisi olla luoda uusista linjoista pitempiä eikä vain niitä 1-2 -polvisia härpäkkeitä). Jos Cultu, joka on kaikista miun suomenhevosista parhain statistiikaltaan ja ehdottomasti paras omistuksessani olevista kasvateistani, ei nyt sitten menesty mitenkään kuninkuusraveissa, tuntuu kyllä että työ on mennyt vähän hukkaan.

Ei pitäisi olla näin teatraalinen, mutta tämä linja on miulle niin tärkeä, että haluaisin oikeasti aloittaa sen tällä tavalla. Kun saisi kerrankin mahdollisuuden aloittaa sukulinjan rakentamisen hienolla tavalla, niin se olisi lottovoitto. Kun ei Viekser muistoajon voittaja suuremmin auta, kun on ruuna. Sinänsä sen ruunaaminen ei kaduta, mutta jos se nyt meinaa olla ainoa joka "räjäyttää potin" tässä sukulinjassa, taitaa kasvatussuunnitelmat muuttua aika radikaalisti toiseen suuntaan."

Kyllä, minä olen niin pikkusieluinen että otan asian vakavasti - etenkin kipeänä. En odota, että Savitaipaleen kasvatit tulisivat ikinä olemaan mitään lähellekään huipputasoisia, mutta kasvatus on kuitenkin juuri se asia, jonka vuoksi tätä teen. Ja toki haluan käyttää jalostuksessa hyviä hevosia. Eikä minulle tule todennäköisesti pitkiin aikoihin yhtä hyvää hevosta kuin mitä Tulikettu ja Cultu ovat olleet ja ovat. Se on kai niitä "once in a lifetime"-juttuja.

Realistisesti ajatellen en tietenkään odota, että Cultu välttämättä voittaisi. Mutta jos se vaikka tulee hylätyksi laukasta tai on muuten vain jumbo, niin en oikeasti tiedä mitä teen. Heitän varmaan kasvatusperiaatteeni ikkunasta ulos ja kehittelen realistisemmat tavoitteet. Tai sitten en.

Pitäisi kai lakata ottamasta virtuaalikasvatus niin tosissaan ja tyytyä tekemään tästä massatuotantoa. Se, joka erehtyy katsomaan tarkemmin omaan talliin jääneitä suomenhevoskasvatteja, saattaa tajuta kasvatuksessa olevan päämäärän alkusarastuksen. Tähän suuntaan minäkin pyrin.