Minua kiehtoisi välillä hankkia lisää ratsusukuisia ravaajia. Poneista niitä löytyy ainakin kaksi ja hevosista löytyy myös muutama. Menisin toki mielelläni tutuille talleille hamstraamaan itselleni ponia, mutta ikävä totuus on se, että minulla ei ole enää kunnon mielikuvaa ratsutalleista (ja ne vähät, jotka minä tunnen kasvattavat harvinaisempia rotuja). Lisäksi sijoitusten haaliminen ratsupuolella ei ole minun tärkein missioni ravurin kanssa, joten se karsii jo ison osan talleista pois.

Silti ratsusukuisen ravurin kanssa voi saavuttaa paljon. KSL Fjäril on juuri sellainen poni, jonka eteen olen tehnyt kovasti töitä. Se oli aluksi pelkkä mitättömyys, pelkkä isänisä ravurina ei juuri vakuuta raviperiyttämisestä (joka muuten kaikista arpomissysteemeistä huolimatta on joillekin melko tärkeää ravipuolella). Nyt se on raviponijalostuksessa vähintäänkin suhteellisen arvostettu, ja on haalinut niitä arvonimiä, joista monet niin tykkäävät etenkin ratsupuolella: VIR MVA Ch, KTK-I ja YLA2. Lisäksi se on myös RL-I eli raviponilaatuarvostelussa palkittu. Toki "massakuvat" aiheuttanevat kränää, mutta sain ne aikoinaan varsin ystävällisesti muutamalla kisalla, joten samapa tuo.

Ei siis mitenkään hassummin mitättömälle raviponille, vai? Lisäksi kesken olevalta raviuralta tuloksina statistiikka 86: 6-14-10-8-13 (30/51) ja voittosummaa 22 025v€. Ihan kohtuullisesti se on siis raviradoillakin juossut, joten ylpeyteni tästä ponista lienee aiheellinen. Leventelynäkin sitä voi pitää, jos niin haluaa, mutta minua ei hetkauta sen kummemmin suuntaan eikä toiseen. Se on hieno poni ja sillä selvä.

Olenko minä kuitenkaan nyt siis aivan reilu, kun käytän tätä esimerkkinä etsiessäni uutta ratsusukuista shetlanninponiravaajaa? Minulla ei ole mitään takuita siitä, että seuraava menestyisi aivan yhtä hyvin kuin KSL Fjäril on menestynyt. Tavoitteenahan se toki on, mutta aika harva asia lopulta riippuu minusta, etenkin tulokset ravikilpailuissa. Seuraava poni voi olla täysi floppi (tai sitten vielä parempi).

Virtuaalimaailmassa jatkuva näyttöjen heitteleminen on muutenkin rasittavaa. Ravipuolella onneksi ei ole läheskään niin tiukkapipoista meininkiä. Heittelen "näyttöjä" silloin kuin satun muistamaan, useimmiten vain kysymyksen "Lähtisikö meille?" (josta muuten oli hevostalli.netissä hirveä polemiikki - se kun on kuulemma epäreilua jne kun joku kirjoittaa vaivalla pitkän tarjouksen. Joskin ravipuolen harrastajana ei ehkä lasketa minua niin kovasti tähän sakkiin, kun melkein kaikki tekevät niin tarjouksensa). Mutta kaipa se on hyvä näyttää, että saattaa tehdä ostamastaan hevosesta yhtä kuuluisan kuin ne näyttönsä.

Joskin virtuaalihevosen asettaminen pelkän näytön asemaan kuulostaa aika huvittavalta, jos sitä pitemmälle ajattelee. Kaikkea me virtuaaliharrastajat teemmekin.