Ajan kuluksi väsäilin hieman taulukkoa orilinjoista. Ensimmäiseksi listasin ylös oriit ja kaivelin esiin aivan sukulinjan alkujuuren. Sen jälkeen lähdin tonkimaan sukutauluja tarkasti. Listasin ylös kantaoriista seuraavan isälinjan (ja jos isälinja "katkesi" emälinjaan, laitoin ylös missä vaiheessa). Tällä hetkellä hieman keskeneräisen listan mukaan Raymond Hanoverin linjaa esiintyy meillä eniten, pääasiallisesti sen orijälkeläisen David Loiston kautta. Määrään vaikuttaa tosin voimakkaasti se, että omistuksessani vaikuttava Further Loisto on jättänyt meillekin jo muutaman varsan ja sen isä on David Loisto.

Hyvänä listakakkosena sukujen vaikuttajalistalla on tällä hetkellä Rockefeller (vaikkakin Rockefellerin isä Gold Victory lienee vaikuttanut virtuaalimaailmassa, on se nyttemmin nähtävästi luettu lähinnä suvuttomaksi isän expagesivujen kadottua). Raymond Hanoverin tapaan Rockefeller on ollut yksi aikansa kuumimmista nimistä ja esiintyy aika monessa suvussa. Rockefelleriin päästään meillä Star Of Holen, GT Hard As Rockin ja Sensored Holen kautta.

Mielenkiintoista on myös se, että jalostusoriimme CT Thalionin suvussa esiintyy sekä Rockefeller (isänisä) että Raymond Hanover (emänisä). Kolmannessa polvessa törmätäänkin jo Pandora's Boxiin. Silti tallissa ei ole yhtään CT Thalionilaisvarsaa (Duke Of Loisto on tosin omistuksessani, mutta ratsuna ja ruunana), vaikka mielestäni orilla on varsin silmäähivelevä sukutaulu. Asia on kuitenkin vielä korjattavissa.

Ja minä kun vielä vähän aikaa sitten tuumailin vähentäväni amerikkalaisia lämminverisiä ja keskittyväni enemmän ranskalais- ja orlovravureihin. Silti jo orilinjojen tarkempi tutkailu saa miettimään sitä, onko ajatuksessa mitään järkeä. Kasvattamisessa on oma mielekkyytensä, mutta juuri nyt minusta tuntuisi siltä, että haluaisin mieluummin keskittyä suomenhevosiin ja vieraampiin lämminverirotuihin.

Äkkipäätöksiä saattaa kuitenkin joutua katumaan, joten taidan tyytyä katsomaan, miten tämän vuoden puolella käy lämminverikannan suhteen. Suhteessa katsottuna lämminverikanta tulee olemaan piakkoin pienempi kuin aikoihin, kun vanhoja konkareita aletaan päästämään taivaslaitumille ja lämminverivarsojen määrä suhteessa kaikkiin varsoihin taitaa myöskin olla pienempi kuin pitkään aikaan. Orikanta on myös selvästi vahvempi verrattuna omien tammojen määrään, joten siinä suhteessa jäämme ulkopuolisten orinetsijöiden varaan suvunjatkamisen saralla tulevaisuudessa tai vaihtoehtoon ruunaus. Tästä seuraa myös se, ettei omaan talliin pääse kasautumaan liikaa varsoja. Vielähän sitä tosin ehtii sortumaan ostamaan lisää hevosia, mutta katsotaan nyt.

Lämminverikanta kuitenkin vaikuttaa olevan vahvoissa kantimissa, joten siinä suhteessa oman panostukseni loppuminen lämminveristen saralla ei olisi suurikaan menetys - etenkin kun nykyinenkään merkitys ei ole lähellekään suuren suuri ja tavoitteellisempia ja minua paljon parempia lämminverikasvattajia löytyy. Jos ei suurempia muutoksia ilmene, lienee kuitenkin selvää, että amerikkalaislämminverikasvatuksemme vähintäänkin pienenee, jollei lopu kokonaankin (tosin uusista, vasta aloitetuista linjoista en varmasti aivan helpolla luovu).

Odottelen siis tässä talvea ja kevättä, josko saisin siirryttyä muihin lämminveriravaajiin (ranskalaiset, orlovilaiset - ja kenties jopa venäläiset, jos vain saisin jostain apua venäläisiin nimiin) ja jospa vaikka kylmäverikasvatukseenkin saataisiin jotain pontta. Sillä oikeastaan kylmäverikasvatus on se, joka minulle Savitaipaleessa eniten merkitsee.