Pilatakseni kaikkien päivän ja pelastakseni oman maineeni ehdottomana virtuaalitallien kuninkaana, kroisoksena, ylijumalana (etc etc.. (lista jatkunee loputtomiin, joten skipataan se suosiolla, kun te kuitenkin tiedätte, että minä olen kaikki kaikessa ) - vitsi vitsinä) voisin vaihteeksi palata takaisin vähän asiapohjaisempaan tekstiin.

Virittelin siis hevostalli.netin virtuaalihevosfoorumille keskustelun talleista ja tallin pidosta. Lyhyesti sanottuna halusin tietää, millaista virtuaalitalliharrastus ratsupuolella on (kyllä, olen rasisti ja erottelen heti aluksi nämä toisistaan - ravipuolelle jouduin muokkaamaan viestiäni aika rajusti). Kyselin keskustelun aluksi tallien jatkuvasta lopettamisesta ja uudesta aloittamisesta ketjussa (innostuksen loppuminen vs. muoti-ilmiö), tallien pitämisestä (pitempiaikaisilta harrastajilta kysyin, miten innostus on riittänyt), tavoitteista virtuaalimaailmassa (kasvattaminen, kilpaileminen, hauskanpito, ystävystyminen tms), yleisestä suhtautumisesta virtuaalitalleiluun, valokuvaamisen kautta tekijänoikeuksista ja lopulta tärkeimmästäkin kysymyksestä: Mitä virtuaalitalleilu on sinulle?

Vastanneiden määrä on ainakin toistaiseksi vielä varsin vähäinen virtuaalitalliharrastajien määrään, mutta tästäkin sai jo esiin muutamia varsin mielenkiintoisia asioita aika lailla kaikkiin esittämiini kysymyksiin.

Joskus törmää ihmiseen, jotka aloittavat tallin, lopettavat sen parin viikon/kuukauden kuluttua ja vähän ajan päästä aloittavat uuden tai nostavat vanhan pystyyn. Syitä tähän löytyy varmasti monia. Jotkut nuoremmat eivät vielä ole kovin pitkäjänteisiä, eivätkä siten jaksa pyörittää talliaan, koska ovat alussa asettaneet tavoitteensa turhan korkealle ja haluavat saada kaiken heti.

Jos haluaa tulla muistetuksi, on äärimmäisen epätodennäköistä, että ihmiset muistavat sinua heti saatikka viikonkaan päästä. Tallisi on oltava todella repäisevä, jotta se jää ihmisten mieliin ja toisaalta se ei saisi olla liian repäisevä ettei se karkoittaisi kaikkia pois. On näet silkka tosiasia, että on äärimmäisen epätodennäköistä että sinut muistettaisiin kunnolla vaikkapa puolen vuoden kuluttua, ellet todella ole valmis panostamaan talliisi ja kehittämään sitä. Ihmisen oma innostus näkyy kaikessa, mitä hän tekee ja innostuneet ihmiset saavat paljon helpommin huomiota kuin pakolla menestystä kahmivat.

"Ihmisillä tuntuu vaan joskus olevan vaikeuksia päättää, mitä he haluavat tehdä virtuaalimaailmassa. Pitää tehdä sitä, pitää tehdä tätä ja kaikki vanha unohtuu. Esimerkiksi Shiran ratkaisu on varsin toimiva. Ei tarvitse väsätä kymmentä tallia, vaan yhdestä paikasta löytyy olennainen ja tallia on helppo jatkaa, kun kyllästyessään edelliseen rotuun voi vain vaihtaa seuraavaan. Edes jotain pysyvyyttä on mukana touhussa."

Yläpuolelle on liitetty kommenttini topicin alkuosasta. Shiran Djoehem on laaja kokonaisuus, johon voi tuoda sekaan uusia hevosia, potkia vanhoja pois ja muokata mielensä mukaan, kun tuntee kyllästyvänsä vanhaan. Hyvä ratkaisu ikuiseen uusien tallien perustamisen ja vanhojen lopettamisen ketjukierteen katkaisemiseksi. On paljon helpompaa, kun ei tarvitse perustaa uutta tallia halutessaan kasvattaa vaikka kiinalaisia papuporkkanoita, vaan sen sijaan voi lisätä ne vanhojen asukkaiden lisäksi. Lisäksi innostus riittää paljon paremmin, kun voi muokata vanhaa eikä aina joudu aloittamaan kaikkea alusta.

Myös tavoitteet virtuaalimaailmasta saivat vastaansa aika kirjavia vastauksia. Toinen haluaa pitää hauskaa, toinen kilpailla ja menestyä. Monille myös harrastuksen kautta saadut ystävät tuntuivat tärkeiltä. En usko, että kukaan virtuaalitalliharrastaja viihtyy täysin yksin - eikä mitään selityksiä, kyllä te kuitenkin jonkun virtuaalihevosharrastajan kanssa joskus keskustelette. Myös kasvatus sai aika tärkeän roolin tavoitteena. Muutamat haluavat jättää jälkeensä jonkun muiston itsestään kasvattien muodossa ja samalla he haluavat tietenkin tavoittaa kasvatuksellaan jotakin (harvinaisten rotujen määrän kasvattaminen, menestynyt kasvattajanimi jne).

Ireth kertoi myös, että: "Se on koko ajan remontissa, sillä parantelen sitä vähän väliä. En ole koskaan tyytyväinen, vaan haluan koko ajan parempaa jälkeä."  Tavoitteena voi siis olla myös itsensä ylittäminen ja tallinsa kehittäminen. Tavoitteita on monia, ja harrastajia sitäkin enemmän.

Ei varmaankaan ole mitenkään yllättävää, että myös ravipuoli nostettiin esille. Aihe oli taas se sama vanha, jonka esillenostajana toimi tällä kertaa keat: "Mutta minkä takia "ravipuolen" ihmisillä (tiedän tämän olevan yleistystä) on aina pakottava tarve erotella itsensä "ratsupuolen" ihmisistä? Ovatko "ratsupuolen" ihmiset todella "ravipuolen" ihmisiä vähän huonompia, kun ottavat hevosensa kisailunsa jne liian vakavasti. Luultavasti vain kuvittelen, mutta jotenkin minusta tuntuu, että "ravipuolelle" on jotenkin vaikeaa päästä kiinni, kun en tiedä ravihevosista IRL mitään."

Vastatakseni tähän vähän paremmin kuin mitä tein topicissa, voisin aloittaa kysymyksellä "missä vaiheessa olen väittänyt ravipuolta paremmaksi kuin ratsupuoli?" Liittyikö tämä kenties siihen, että aloitin kysymyssarjani kysymyksellä tallien lopettamisesta ja aloittamisesta vaiko vaan peräti siitä, että ylipäänsä kirjoitin alkuun sanan "ratsupuoli" sen sijaan että olisin jättänyt sen mainitsematta?

Haluaisitteko tietää, kuinka monta kertaa olen lukenut "Ai sinä olet se ravipuolen harrastaja?" jossain muodossa? Ratsuharrastajat eivät sitten ikinä erottele ketään toisistaan? Ikävä kyllä kolkko tosiasia on se, että meillä ei usein ole paljoakaan keskusteltavaa ratsuharrastajan kanssa. Tilanne on verrattavissa siihen, että puhumme täysin eri kieliä emmekä ymmärrä toisiamme: siinä missä minä voin puhua siitä, kuinka kolmivuotiaille 40-aikaisille kylmäverisille ei löydy lähtöjä, ratsuharrastaja voi puhua siitä, kuinka GP-tason ratsujen luokat jäävät vajaaksi. Uskotko, että se on todella kiinnostavaa molemmille osapuolille (sillä sitähän se on, kun kumpaakaan ei todennäköisesti kiinnosta sen kummemmin tämä juuri saatu tieto)? Minulla ei ole hajuakaan, mitä hevosen kuuluu osata GP-tasolla tai mikä hevonen sinne soveltuu (eikä sen puoleen siitä, jäävätkö ne luokat vieläkin vajaiksi), eikä ratsuharrastajalla todennäköisesti ole kovin suurta tietoa siitä, mitä 40-aikainen kylmäverinen tarkoittaa.

Ainakin minusta on mielenkiintoisempaa keskustella aiheesta ihmisen kanssa, joka ymmärtää edes puolet siitä, mistä minä puhun - vielä parempaa, jos voimme valittaa yhdessä lähtöjen puutteesta. Sama se on ratsuharrastajankin kohdalla. Puheenaiheesta pääsee jouhevammin toiseen, kun voi keskustella muustakin aiheen ympärillä niin, että toinenkin sen ymmärtää ja siinä on jo ratkaisu.

Erottelu siis tapahtuu aika lailla luonnostaan eikä kukaan ole kovin innokas keskustelemaan asiaa halki. Lisäksi on hyvä miettiä, onko tässä nyt kyse paremmuudesta tai huonommuudesta. Minä en ainakaan nää mitään paremmuuksia tai huonommuuksia kahden harrastajan välillä, toinen vain haluaa harrastaa toista kuin toinen. Onko se sitten niin paha asia, etteivät kaikki tee samaa? Olemmeko me nyt sitten niin paljon parempia kun teemme asioita toisella tavalla kuin te? Ja mitä paremmuus tässä tapauksessa edes on?

Loppukevennyksenä vieläpä viimeinen ja kenties vaikein kysymys. Se sai jotkut hyppäämään sen yli. Mieti kuitenkin sitä edes vähän. Mitä virtuaalitalleilu on sinulle?