Blogit ovat siitä hyviä, että niihin voi purkaa ajatuksiaan. Nyt minäkin koetan tehdä niin Savitaipaleen osalta (ja kyllä, se taivutetaan Savitaival-sanasta muotoon Savitaipaleen, älkää edes yrittäkö). Olen aloittanut virallisesti tallin kanssa 16. kesäkuuta 2006, joten toimintaa on ollut vasta hiukan reilut kaksi vuotta. Joillekin aika kuulostaa lyhyeltä, toisille pitkältä. Minulle se on oikeastaan ollut varsin lyhyt hetki. Aika on kulunut kuin siivillä mielekkään tekemisen kanssa.

Kehitystä ja taantumista on matkan varrelle mahtunut paljonkin. Riippuu aivan näkökulmasta, katsooko hevosmäärän kasvamisen alle kahdestakymmenestä nykyiseen yli yhdeksäänkymmeneen (joskin lisää on tulossa) olevan kehitystä vai taantumista. Minulle se on vähän molempia: toisaalta iso määrä kilpailevia (~70 kilpailevaa) on välillä raskas pyörittää kilpailuissa, mutta toisaalta juuri nämä hevoset tekevät harrastuksesta mielekkään. Kisausnäkökulmasta se tietenkin vähentää hevoskohtaisia starttimääriä: läheskään kaikissa raveissa ei ole mahdollisuutta päästä joka hevosen kanssa, sillä samaan sarjaan olisi toisinaan tunkua yli viidenkin hevosen voimin vain kahden tai kolmen mahtuessa mukaan. Kasvatusnäkökulmasta määrä puolestaan antaa minulle paljon vapauksia. Minulta löytyy sukutauluja melkein jokaiseen kasvatustarpeeseeni yhdistelemällä pelkästään omia hevosiani.

Minulle on aina ollut hiukan ongelma päivitellä tallin tekstejä. Etusivun teksti laahaa vissiinkin melkein kaksi vuotta jäljessä, talli-sivu osittain ainakin puoli vuotta, kasvatussivulle päivittyvät lähinnä varsatiedot, toimintasivu on vuoden ja yksityissivu pari kuukautta jäljessä eli ainoastaan yhteyssivu on ajan tasalla koska sitä ei tarvitse muutella vähän väliä. Mutta mitäs pienistä, puuttuuhan varmaan puolilta hevosilta se ah niin tärkeä luonnekin (kaipa minä joskus ahkeroidun, nopeamminkin sikäli mikäli sillä olisi mielettömän suurta merkitystä). Nykyisin harvempi taitaa muutenkaan lueskella noita tekstejä, enkä minä osaa muodostaa järkeviä lauseita saattaakseni ilmi mielikuvani tallin ulkonäöstä saati ilmaistakseni järkevästi millainen hevonen tämä tapaus on.

Siksipä juuri hevoset ovatkin aina olleet tärkeimmässä osassa. Jo hevosen osto on tarkkaa puuhaa (kasvatit sitten voi pitää vähän vapaammin, kun ne voi hyvällä omallatunnolla pitää sivummassa), sillä pitää tietää aina mitä on etsimässä. Tärkein vaikuttava tekijä taitaa olla sukutaulu, sillä näin isolla katraalla ei kaikkien kannata olla samansukuisia. Lisäksi on mukavaa, jos valikoimassa on varaa valita: löytyy niin pitkäsukuista kuin lyhytsukuisempaakin. Tosin olen siinä suhteessa vähän huono kasvattaja muita varten, kun tuppaan valitsemaan enemmän omasta näkökulmasta tulevat hevoseni enkä ole ihan tarpeeksi kunnianhimoinen tehdäkseni niistä kunnon huippuja.

Ahkeralla, oikearytmisellä kilpailulla ja hyvällä tuurilla minullakin voisi olla huippuja. Tällä hetkellä mukamas painokas työtaakkani virtuaaliravureiden parissa kuitenkin nojaa aika paljolti muiden tekemisiin, esimerkiksi siitosoriina ja oloneuvoksena meillä vaikuttava CT Thalion on suurimmalta osin Derekan leivissä rahansa tienannut ja saman henkilön turvissa majailee menestynein suomenhevoskasvattini Savitaipaleen Finaali. Ainakin minun kasvatukseni taitaa siis nojata aika paljon muihin raviharrastajiin. Välillä melkein hävettää, kun toiset tekevät hevosistani tasokkaita ja minä itse taas melkein pullaponeja.

Kumma, ettei minua ole vielä potkittu pois raviyhteisöstä. Olen välillä vähän äkkipikainen, enkä osaa ilmaista itseäni mitenkään loistavasti. Esitän liiankin jyrkkiä mielipiteitä silloin tällöin (ja tajuan vasta jälkeenpäin, miten tyhmä sekin kanta taas oli) enkä myöskään ole mitenkään välttämätön ravimaailmassa pyöriväksi henkilöksi.

Olenko minä siis oikeastaan päässyt alkua pidemmälle? En ole tehnyt mitään merkittävää, en ole kasvattanut uutta Money Makeria tai Rockefelleriä, enkä myöskään ole mitenkään erityisen ihastuttava ihminen. Mikä tarkoitus Savitaipaleella siis on?

Vastaus on todennäköisesti elämä. Miksi ihmeessä me siis elämme? Onko elämäni tarkoituksena ja ihmeellisenä huvituksena kehitellä virtuaalimaailmaan peitsarien kannatusyhdistystä, rakennella Stain Stud-nimistä peitsaritallia ja kehitellä Ravilistan sivustoa sotkuisempaan suuntaan?

Ehkä ei, ehkä kyllä. Minusta on vain kiva pakertaa. On hienoa suunnitella peitsaritallia ja peitsarijärjestöä jo ihan peitsareidenkin vuoksi, sotkea Ravilistan sivustoa ja kehitellä hienoja suunnitelmia Savitaipaleen ruusuista tulevaisuutta varten. Sillä tokihan Savitaival omaa ruusuisen tulevaisuuden, jos ei muualla, niin minun mielikuvituksessani. Oma maa mansikka, muu maa mustikka vai peräti Savitaival?

Olkaa siis kilttejä ja potkikaa minut ulos, kun käyn liikaa hermoillenne. Toistaiseksi kai te vielä kestätte minua, mutta saas nähdä kun paasaan puoli vuotta peitsareista ja teen ihmejuttuja.