Suurin osa raviharrastajista varmasti tietääkin minun toimivan myös ratsuhevosten parissa (enkä suinkaan ole ainoa joka tekee näin). Ja kyllä, minut on saatu usein kiinni ratsu- ja ravipuolen erottelemisesta ja ties mistä muustakin. Kuitenkin ne jotka kehtaavat väittää, että minä olisin missään vaiheessa väittänyt ratsuja sen huonommiksi kuin ravureita, saavat avustettuna vetää kasvimaan nenäänsä. Harrastakoon kukin tavallaan.

Ja koska ravimaailmassa on tänä aamuna ollut hiljaista (miksi ihmeessä kukaan muu kuin minä ei kuluta aikaansa odottamalla, tapahtuuko jotain?), voin ihan rauhassa puhua ratsuistani. Joten kestäkää, tai olkaa kestämättä. Puhun lyhyesti.

Aloittelin saman hevosen kanssa ratsastuksen parissa kuin ravaamisenkin (sittemmin ajateltuna se ei ole ollut kovin fiksua, mutta tulipahan tehtyä ja itsepähän siitä kärsin). Ratsuhevoset ovat siis kulkeneet mukanani melko lailla saman ajan kuin ravaajatkin, vaikkakin välillä oli aika jolloin en omistanut yhtään ratsuhevosta. Nyt olen kuitenkin päässyt sopusointuun, ja minulla on molempia, joskin ratsuja toki vähän vähemmän (ainakin vielä toistaiseksi).

Ratsuhevoset onkin ripoteltu ympäri maita ja mantuja ravihevosten tapaan. Osa löytyy Birchyardista ja osa puolestaan Koivupihasta (huomatkaa toki yhdenmukaisuus nimissä). Vanhin omistuksessani oleva vielä elävä ratsu on suomenhevostamma Liinahaan Ryövärintytär. Jo nimestä päästään menneisyyden kätköihin, sillä tamma itse on syntynyt 2002 ja on Liinahaan kasvatti (suomenhevoskasvattajat hävetkööt jos eivät ole kuulleet Liinahaasta).

Ja nyt kun olemme maininneet Koivupihan tärkeimmän hevosen, voimme siirtyä puhumaan Birchyardista. Birchyard syntyi siihen tarpeeseen, kun totesin etten oikein viitsi majoittaa loppuja ratsujani ravitalliin ja Koivupiha taas... Sillä on pitkä perinne ja sinne nämä ratsut eivät puolestaan tuntuneet sopivan jo rotujensa puolesta. Piti siis luoda nimellisesti uusi talli, sillä suunnitelmissa oli muutenkin lisätä ratsujen määrää.

Tuttuun tapaani en jaksa alkaa tehdä mitään superhienoja ja raskaita leiskoja (Savitaival on poikkeus), joten ajattelin että samapa tuo, tehdään BY:kin samaan tapaan kuin nykyinen Koivupiha. Siitä löytyy kaikki oleellinen: hevoset. Niitä onkin tällä hetkellä peräti kolme: esstinhevonen, norjanvuonohevonen ja quarter.

Tijuana's Begeida on ensimmäinen "hairahdukseni", joskin aavistelinkin pitemmän aikaa hankkivani eestiläisen (tästäkin saamme kiittää raviharrastajaa). Eestiläiset ovat kiehtovia, ja olihan minulla yhteyksiä Tijuanaan, joten mikäpä siinä. Tavallaan tämä on myös vaihtokauppa, Tijuana hankki peitsarin ja minä hankin valjakkoeestiläisen. Begeida ei myös jää ainoaksi eestiläiseksi tallissa, sillä lupasin jo hankkia seitsemän lisää (neljä suvutonta joille varsat ja niille vielä varsa = kolmipolvinen eestiläinen eli yhteensä seitsemän hevosta).

Cornflower's Smadret luo myös värikkään lisän tulevaisuudessa kasvavaan valjakkokantaani. Olen aina ihaillut Liljan Ruiskukkalaisia, ja kun tilaisuus tarjoutui, niin tietysti minä lopulta sorruin (kun kerran kukaan muu ei ilmeisesti tarjonnut, niin minä uskaltauduin lopulta kokeilemaan onneani). Smadretin saamista voikin sanoa melkein lottovoitoksi: upeat vanhemmat, YLA2-palkittu ja kilpaillut tamma.

Pauvre edustaa quarterkantaa (ja ranskaa osaavat eivät tule sanomaan mitään nimestä - siinä on oma kieroutensa). Pauvre keskittyy omistuksessani lännenratsastukseen ja olemmekin aloittaneet kilpailemista hitaasti (ensimmäisessä western riding-luokassa voitto!). Voin tosin vain hartaasti toivoa, etten ole sählännyt kilpailemisen suhteen sen pahemmin, sillä lännenratsastus on minulle vielä oudompi laji kuin valjakkoajo (valjakkoajohan on kuitenkin eräällä tavalla rinnastettavissa raviajoon). Ehkäpä minä joskus opin jotain lännenratsastuksestakin ja siitä, miten voin kilpailla Pauvren kanssa. Ja tietysti löydän sille jotkut kivat kuvat.

Asiasta kuitenkin kukkaruukkuun. BY tullee laajenemaan omista mielijohteistani riippuen isoksi tai vähän pienemmäksi talliksi. Pitää vaan tonkia kaikkia mielenkiintoisia rotuja esiin ja alkaa kasvattamaan. Kilpaileminen on yliarvostettua, joten minä tyydyn vain tekemään omalla tapaani ja kasvattamaan joitakin rotuja. Kuvattomia, kilpailemattomia ja tyhjänpäiväisiä hevosia - mikäs sen parempaa. Nyt vain pitää tonkia esiin joitakin mielenkiintoisia rotuja. Hmm. Ei tavanomaisia rotuja, pieni määrä virtuaalimaailmassa. Mitäköhän rotuja sitä tarvittaisiin?