Erinäisten seikkojen ja hevostalli.netin Virtuaalitallit-alueen ravikeskustelujen kautta messengerlistalleni päätyi erinäinen joukko raviharrastajia. Jokainen raviharrastaja sai tämän yhteydessä myös uuden nimen. Tällä hetkellä listoja koristaa Henkka, Sazgu, Sigge, Rasse, Spartis, Sulevi ja Matias Marvin (sekä Sebbe, joka tosin ei ole osallistunut kovinkaan suurelti keskusteluun).

Simo S-I-I-L-I = Magnetie ("Simppa Simpanssi") (lisänimi Ilkeä (Simo Ilkeä) kiitos Sazgu)
Sulo Sulevi Sullivan Sheamus Tau = Unicorn ("Syltty")
Matias Marvin (the Cat) = Shavo ("MATTI")
Tiku Ahmed Sayid = Kride ("Sazgu")
Rasmus Alastair Roland = Miia R. ("Rasse")
Sigmund Solomon = Lokki ("Sigge")
Spartacus le Tenskwata = Tierra ("Spartis")
Sebastian Santiago Stjepan = Pokeri ("Sebbe")
Henri Yrjö Kustaa = Hessi VR ("Henkka")

Nyt te jo ymmärrätte vähän paremmin, ainakin toivon mukaan. Jokainen "jäsen" on käynyt läpi vaikean nimenvaihdostuokion. Sen aikana voi jo osallistua keskusteluihin, mutta vasta nimenvaihdoksen jälkeen voi varsinaisesti ymmärtää kaikki syvällisimmät merkitykset keskusteluissa. (Josta pitäisikin sakottaa Tiku Ahmed Sayidia ja Matias Marvinia... kunhan keksitään miten)

Keskusteluthan ovat niinkin syvällisiä kuin suolajätepussihylakurkkusalaattituoremehumätitahnan valmistaminen (kiitos Spartis, epäkiitos Sazgu), virtuaalimaailmansodan valmisteleminen (mutkavallat vs. kiemuravallat eli Stler vs. Hitalin. Päämäärästä ei tarkkaa tietoa) ja muu "arkipäivän" keskustelu. Keskusteluiksi lasketaan kahden nimetyn henkilön väliset keskustelut, olivat ne sitten miten epäloogisia tai ufoilta kuulostavia tahansa.

Ja nyt, kun kaikki on peloteltu jo valmiiksi henkihieveriin, voisin todeta että tämä on ehdottomasti parasta mikä on tapahtunut tämän vuoden puolella oman virtuaaliharrastukseni kannalta. Chatit ovat tietenkin mukavia, mutta messengerkeskusteluissa on silti jotain erilaista - ja niitä ei tarvitse sopia erikseen. Voinpa melkein sanoa, että se on pelastamassa harrastustani. On paljon mielekkäämpää, kun tuntee edes jotenkuten muita harrastajia. Olen tämän lyhyen ajan sisällä löytänyt raviharrastajista monen monta uutta tutustumisen arvoista ihmistä, ja naureskellut katketakseni useammin kuin kerran. Tulipa tässä valvottua yksi yökin sen takia, ettei malttanut lähteä pois.

En tiedä muista, mutta ainakin itselleni nämä keskustelut ovat antaneet paljon ja myös herättäneet ajattelemaan. Minusta oli jotenkin todella shokeeraavaa kuulla, että ihmiset ainakin jossain määrin arvostavat tekemisiäni (ainakin enemmän kuin minä itse). Niitä sanoja voi sitten muistella, kun taas tuntee olonsa merkityksettömäksi. Ja ehkäpä sitä muistaa kehaista muitakin välillä.

Tosin se varjopuoli tässä on, että sitten harmittaa kun ketään ei ole paikalla (kuten nyt).