Kuten kaikki tietävät, me pikkupennuthan rakastamme kameran salamaa yli kaiken - etenkin kirkkaassa päivänvalossa auringon paisteessa. Ja jos sinulla ei ole uusinta järjestelmäkameraa kaikkine mahdollisine lisävempaimineen kourassasi, olet auttamatta surkea kuvaaja - tai mikä pahempaa, virtuaalitalleille kuvaava pikkupentu... Etenkin kun virtuaaliraviharrastajien keski-ikä taitaa olla jossakin vähän korkeammalla kuin pikkupirpana-asteikolla. Ratsupuolella skaala on vähän laajempi, mutta sielläkin on paljon aikuisia mukana.

Silti käsitys virtuaalihevosharrastajista noin yleisestikin on melko kielteinen. Ainahan rimanalittajia löytyy, mutta sekaan mahtuu paljon muutakin. Taso on vuosien aikana kasvanut merkittävästi, ja nykyaikana kuvaajat miettivät paljon enemmän millaisia kuvia ylipäänsä laittavat virtuaalitalleille. Hekin haluavat hevosen olevan edustava, eivätkä jalat umpisolmussa seisova kurakasa.

Viimeisen kahden päivän aikana minut on sekoitettu ammattikuvaajaan ja väitetty salamalla kuvaajaksi päivällä raveissa (tosin kaukaa, kun ei hemmolla riittänyt pokkaa tulla siitä sanomaan). Kas kun kukaan ei tullut sanomaan, ettei pokkarilla saa ottaa kuvia tai että kuvaaminen on kielletty. Kumman hyvin jälkeenpäin kuvat kuitenkin kelpasivat niitä kyselleille, vaikka kyseessä olikin "salamalla kuvaava pikkupentu".

Ai niin, mutta enhän minä kuvannutkaan salamalla. Ja enhän minä olekaan kuin vain yli 18v. Aivan ilmiselvästi ihminen tarvitsee salamaa päivällä, jolloin salamasta on enemmän haittaa kuin hyötyä ja jota hevoskuvauksessa ei muutenkaan tulisi käyttää ollenkaan. Niin, ja voihan aina tulla kysymään henkilöllisyystodistustani, näytän mielelläni sen jos jotakuta epäilyttää ikäni.

Ihmisillä kun tuntuu olevan virheellinen mielikuva: yli 18-vuotiaalla on järjestelmäkamera kourassa eikä raveissa voi kuvata kuin vain lähtöjen voittajia tai omia/tuttujen hevosia, ratsastuskisoissa tilanne tuntuu olevan melko samanlainen. Minä kuvaan edelleenkin paljon ihan vain huvin vuoksi ja oppiakseni kuvaamaan. En pelkästään virtuaalihevosille, oikeastaan vain sivutoimisesti virtuaalihevosille. Valokuvaaminen on hauskaa ja siitä saa muistoja moniksi vuosiksi eteenpäin.

Jopa minulla oli aiemmin kielteinen kuva virtuaalitalleiluun, kun pari kertaa törmäsin tuttujen hevosten kuviin virtuaalitalleilla. Parhaimmillaan olen kuullut virtuaalitallien kuvien kautta päätettäneen orivalinnankin. Pahimmillaan taas löytyy näitä iänikuisia riitoja. Niin kauan kuin hevonen on edustava kuvissa, ei ole sen suurempaa tolkkua alkaa tappelemaan näistä iänikuisista asioista. Tuskinpa virtuaalitalliharrastajat kuolevat huomenna sukupuuttoon. Vai?