Tunnustettava se on, että kyllä meillä tänäkin vuonna intoillaan kuninkuusraveista. Viime vuoden lopputuloksien kolmas meiltä löytyykin jo, joten tänä vuonna odotetaan jotain kenties parempaakin. Ihan samanlaista tykkiä meillä ei tänä vuonna ole tarjota, mutta luotto tämänvuotiseen oriin on aika kova. Kyseessä on ravien alla seitsenvuotiaaksi kääntyvä Vasken Kaipaus.

Tekisi mieli sanoa, että värillä on väliä. Alkuun halusin vain jatkaa sen isän tummaa sävytystä, mutta kun kilpailu-ura urkeni, alkoi mieli muuttua. Kolmivuotiskaudella juostiin hillitysti kolme starttia, paras sijoitus oli neljäs. Ennätys kääntyi hyviin lukemiin 34,2a/1600m, vaikkakin kauden viimeinen startti menikin sitten penkin alle.

Nelivuotiskausi avattiinkin räjähdysmaisesti 2-1-4. Kauden ensimmäinen startti pelattiin varman päälle, ja päädyttiin varmistelemaan toiselle sijalle. Toisessa startissa päästiin jo painelemaan kunnon vauhtia, ja voittohan sieltä tuli. Kauden neljännessä startissa laukat häiritsivät orin menoa todella pahasti, ja eihän sieltä oikein voinut odottaa mitään. Seuraavassa mentiin taas vähän rauhallisemmin, haluttiin taas pelata varman päälle. Mietin, että ehkä orin laukkailu johtui vähän liian kovasta kilpavauhdista. Ei vaan, heti seuraavassa mentiin taas kärjen tuntumaan kun päästiin kovempaa. Loppukauden starteissa sama oli nähtävissä: jos ajat menivät alle 30,0, niin sijoituskin oli parempi. Kuninkojassa 28.3. tuli hylky liioista laukoista. Silloin saatiin jo esimakua siitä, että varustemuutokset eivät sovi pojalle ollenkaan.

Viisivuotiskausi avattiin voitolla kotiradalla. Seuraava startti menikin keskeytykseen, ori linkkasi jalkaansa pahasti kolautettuaan sen kärreihin. Pidimme taukoa reilut pari viikkoa (virtuaalisesti pari päivää, suhteutettuna ikääntymiseen), ja sitten palasimme takaisin radoille. Kolme seuraavaa starttia olivat Kaipaukselle lähinnä rutiinin palauttamista. Ravi oli epävakaata ja mietimme jo, oliko jalassa kuitenkin jotain isompaa vikaa, etenkin toisen lähdön kovan juoksun jälkeen ori tuntui väsyneeltä. Pistimme orin kevyempään treeniin ja 17.4. Lunedin radalla Kaipaus tuntui jo tavalliselta itseltään ja ravasi hienosti kolmanneksi. Sen jälkeen se juoksi vielä pari starttia ihan kohtuullisin tuloksin ja uusi 26,3a/2100m ennätyksensä vielä kauden lopussa.

Kuusivuotiskaudelle päätimme laittaa orille suojat jalkoihin, mutta ensimmäinen startti meni heti laukkoihin, ja totesimme, että suojat olivat ehdottomasti väärä ratkaisu. Ori juoksi alkuun nätisti, mutta 1609 metrin matka ei todellakaan sopinut sille. Kind Trottersissa ori teki kauden toisessa startissa jo uuden ennätyksen ja oli hyvän juoksun ja räjähtävän kirin jälkeen kolmas. Kolmanteen starttiin kokeiltiin taas lyhyttä matkaa, mutta todettiin lopullisesti että ei, Kaipaus on pitempien matkojen juoksija, ori hermostui aivan totaalisesti lyhyen matkan aikana tajutessaan että maali olisikin jo edessä ensimmäistä kertaa etusuoralle tultaessa. Sitten me fiksuunnuimme, ja viimeisimmistä - yli 2100m matkojen - starteista onkin tulokset 3-5-1-2.

Kuninkuuskilpailuun pääsemisestä ei ole vielä takuita. Ennätyksen puolesta Kaipaus saattaakin tippua pois (24,0a/2100m - joskin se on juossut 23-ajankin, kunhan löydän kutsun), mutta totoprosentti 38,2% on hyvä - viiden parhaan joukkoon totoprosentti on peräti 58,8%. Uskon orilla olevan mahdollisuuksia totosijaan. Voitto olisi yllätys, mutta viiden parhaan joukkoon orilla pitäisi olla rahkeita. Se on pärjännyt itseään kovempien ja kokeneempien joukossa ennenkin - kuten esimerkiksi Narrilaivassa 16.10., jolloin ori voitti koko lähdön hitaimpana!

En myöskään usko osalähtöjen aiheuttavan orille ongelmaa: pikemminkin se nauttii saadessaan juosta enemmän päivän aikana. Ori lähtee tutun ja turvallisen vakikuskinsa ajettavana perusvarusteillaan liikkeelle, mikäli pääsemme mukaan. Nyt vain eletään toivossa, että nuori ori saa mahdollisuuden.