Nyt kun te olette ihan ihmeissäni kahdesta aiemmasta blogauksestani (Oman linjan rakentamisen vaikeus, valokiilassa Savitaipaleen Tulikettu ja Oman linjan rakentamisen vaikeus, valokiilassa Savitaipaleen Aavistus), voinkin puhua vähän selkeämmin aiemmista blogauksistani. Selkeyden vuoksi yksi iso blogaus on hajotettu kolmeen osaan, joista tämä on viimeinen (ainakin toistaiseksi).

Kysehän on siis oman virtuaalisen sukulinjan rakentamisesta. Kasvattajat kun yleensä eivät kasvata täysin ilman syytä, vaan heillä on tavoite. Olettaen siis, että he pyrkivät kasvatuksellaan johonkin, eivätkä vain kasvata kasvattamisen "ilosta" ja ylitsepääsemättömän riemun vallassa. Tavoitteita on tietenkin myös minulla; miksipä muuten olisin suunnitellut pitkään linjauksia ja muita kasvatussuunnitelmiani.

Oikeastaan minulla on useampiakin tavoitteita. Yhtenä tavoitteena on luoda kilpahevonen, jossa kaikki natsaa yhteen omien pyrkimysteni osalta. Todennäköisesti tämän tavoitteen saavuttamisessa meneekin rattoisasti vielä pari vuotta. Sopivien sukulinjojen ja oikeanlaisen persoonallisuuden esiin saaminen ei ole mikään hetken työ. Etenkään jos on tarkka visio siitä, millaisia hevosia siellä sukulinjoissa täytyisi olla.

Toisena, kaksiosaisena tavoitteena minulla on luoda omia sukulinjoja. Kaksiosaisuus on välttämättömyys, sillä omat kasvattini tulevat pitkälti tuontisukuisista vanhemmista ja muut omistamani hevoset taas pitemmistä suvuista. Näitä sukuja ei saa vielä vähään aikaan yhdistettyä, joten minun on rakennettava sopivaa linjaa itselleni. Toisen polven savitaipalelaisia kun ei päästä vielä paljolti näkemään vähään aikaan, mutta tallissa kuitenkin majailee varsin iso määrä muiden kasvatteja. Näille tulee rakentumaan oma linja, joiden yhdistelmiä on suunniteltu jo pitempään kilpailumenestysvarauksella.

Ja kenties joskus, kun aika on oikea, saan yhdisteltyä (vasta haaveissa olevan) savitaipalelaislinjan muuhun kasvattilinjaan. Voin jo nähdä silmissäni sukutauluja ja tulevia hevosia. Pitää vain alkaa kehitellä vähän värien periytymistä näiden tulevaisuuden kasvattien riipaksi, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä siltäkään saralta.

Palatakseni välillä aikaisempiin blogauksiini, joissa käsiteltiin Tuliketun ja Aavistuksen jälkeläisiä, voisin vaikkapa todeta kevyesti, että näiden kahden oriin linjoille on suunnitelmissa rakennella varsin laaja jälkeläiskatras. Esimerkiksi Ämmän Rähinöijä (i. Savitaipaleen Aavistus) tulee luomaan tallissamme montélinjaa, Savitaipaleen Cultessi (i. Savitaipaleen Tulikettu) orilinjaa Tuliketusta ja tammajälkeläisille molemmista oreista on myös suunnitelmia.

Linjauksen takia myös muutamia tallin tammoja ja oreja pantataan. Ne eivät tule missään vaiheessa ulkopuoliseen käyttöön (ja syynä ei ole mitenkään se, että varsat saisivat huonoja koteja tai muuta vastaavaa), sillä niiden tehtävä on luoda uutta linjaa. Linjaa on tietenkin helpompi vahtia, kun kaikki ohjat ovat omissa käsissäni. Tosin muutama ruunan rupsukka voi kyllä linjoista lähteä, mutta syykin on ilmiselvä: ruunista ei tule ylpeitä (tai vähemmän ylpeitä) isukkeja.

Muutamia hevosia meillä on nk. sivulinjan tuottajina eli sellaisina hevosina, jotka tuovat sukulinjoihin vähän väriä ja ovat käytössä myös ulkopuoliseen jalostukseen. Osalla myös tehtävänä on ylläpitää edustamiaan sukulinjoja.

Joko alkaa kuulostaa tarpeeksi sekavalta? Ei huolta, asia on kyllä ihan selvä. Esimerkiksi vaikkapa Tulikettulaislinjauksen jatkoa: Cultu astuu jonkun omista tammoistamme (tällä hetkellä sopivia tammoja ovat Menneisyyden Aave ANL, Loisto-Kaikuva, Vauhditar, Verivelka, Suomi Varjotar tai Savitaipaleen Visiotar). Tästä syntyvä varsa tekee kilpauran ja sille etsitään aikanaan sopiva puoliso. Olettaen että astuttaisin vaikkapa Aaveen Cultulla, voisin samalla kehitellä vaikkapa Loisto-Kaikuvalle sopivan varsan, jonka yhdistäisin sitten Aaveen varsan kanssa. Tästä voisin jatkaa yhdistelmällä Kaikuvalais-Aavelaisvarsa yhdistettynä Verivelan sopivan polven jälkeläisen kanssa tai/ja sopivan ostetun hevosen kanssa.

Vain taivas on rajana jälkeläisten sumplimisten kanssa, joten otetaan siitä ilo irti. Kuka tietää, miltä Savitaipalelaiset hevoset näyttävät vaikkapa kahden vuoden päästä? Muistakaa pysyä kanavalla seuraavat pari vuotta, silloin voitte tajuta salaperäisen kasvatusvimman lähteen ja tuotosten orastavan lopputuloksen. Ne hevoset löytyvät varmasti Savitaipaleesta - sillä kasvattamisen lähtökohtana minulle on luoda itselleni sopivia hevosia. Itsekäs pöhnä tuo Magnetie, eikö totta?