Viime aikoina on keskusteltu paljon virtuaalimaailman historiasta, joka ulottuu jo 90-luvulle saakka kaikkine kiemuraisine urineen. Oli expagetalleja, frameja, lauma black beautyja ja vieraskirjakulttuuria. Entäpä mitä tulevien vuosien virtuaalitalliharrastajat ajattelisivat nykyhetkestä? Olisiko heistä VRL:n nykyinen toiminta äärettömän vanhanaikaista ja toimimatonta ja laskettaisiinko VRER muinaishistorialliseksi järjestöksi? Olisiko tallella vieläkin VRL vs VRER -kiistakapula?

En osaa yhtään arvailla, millaiseksi esimerkiksi ulkoasukulttuuri muuntuisi tai olisiko virtuaalitalleja enää ylipäänsä olemassakaan siinä muodossa, missä me ne nykyisin tunnemme. Oletetaan kuitenkin tässä tapauksessa, että virtuaalitalleja olisi vielä jokseenkin samassa muodossa, eikä mennä liian teoreettiselle tasolle.

Mitä ainaiseen kiistakapulaan tulee, minä toivon että siihen löytyisi jokin ratkaisu. Myönnän kyllä, etten tahdo nähdä sitä päivää, että VRER olisi VRL:n alainen järjestö, mutta minusta olisi hienoa, että molempien järjestöjen jäsenet voisivat arvostaa toisen järjestön toimintaa vailla ennakkoluuloja ja halveksuntaa (kyllä, tätä on olemassa vaikka kuka väittäisi vastaan - eivät kaikki, mutta tarpeeksi monet). Ja mitä tulee VRL:n alaisuuteen, se olisi raviharrastajille sama asia kuin VRL:n joutuminen VRER:n alaiseksi. Täysin utopistinen ajatus. Asialle ei ole olemassa kunnollisia järkiperusteita, mutta toisinaan mentaaliset asiat ajavat realiteettien ylitse.

VRL on aiemmin tarjoutunut ottamaan VRER:n siipiensä suojiin, mutta jo silloin vastaus oli ponteva ei. Tämä tuntui herättävän ainakin jonkin verran kielteisyyttä ratsuharrastajissa, mutta kenties kuitenkin suurimman taakan alle päätyvät raviharrastajat itse. Me takerrumme Virtuaalisen ratsastajainliiton nimen ratsastajain-sananparteen tiukasti ja ymmärrämme, ettemme mitenkään voi osallistua liiton toimintaan. Sehän on ratsuille, iiks.

Minua voinee siis pitää vaikkapa maanpetturina, koska pyrin seuraamaan myös VRL:n toimintaa ja muuttamaan omia asenteitani. Opin aikanaan oikeiden ravureiden parissa väheksymään ratsuharrastajia, mutta viime vuosina olen onnistunut huomaamaan, että ratsuillakin on puolensa ja ravureilla huonot puolensa. Ei ole syytä käyttäytyä rasistisesti virtuaalimaailmassa, kun oikeassakin maailmassa rasismia on aivan liikaa. Ja kyllä, minun puolestani tätä voi sanoa aivan hyvin rasismiksi.

Touhu ei ainakaan ole tasa-arvoista eikä oikeudenmukaista. On pidettävä huolta siitä, että jokainen saa harrastaa tavallaan, ja tasa-arvoisuutta kunnioitettaisiin ja sitä pyrittäisiin rakentamaan. Opin tie on pitkä ja kivinen, mutta sitä kannattaisi kenties seurata. Ei kukaan meistä ole toista parempi.