Näin toisen vuoteni ravimaailmassa alkaessa lähestyä päätöstään on hyvä luoda katsaus menneeseen. Halusin jakaa tämän Teidän kanssanne, jos vaikka joku näkisi siinä jotain mielenkiintoista.

Aloittelin siis ravimaailmaan tutustumista kesäkuussa 2006, jolloin en ollut pyörinyt virtuaalitallien parissa kuin satunnaisesti ja omistanut muutaman ratsuhevosen. Touhu oli minulle täysin vierasta, vaikka olin tietysti ollut ravihevosten kanssa tekemisissä jo useamman vuoden oikeassa elämässä. Kestikin varmaan lähemmäs puoli vuotta, että pääsin kunnolla mukaan touhuun. Tosin tämä lähinnä johtui siitä, että tutkailin ja seurailin ravimaailmaa ja yritin tutustua touhuun. Ainakin minulle raviharrastuksen ymmärtäminen on ollut suhteellisen helppoa - ja kysyähän on aina saanut.

Tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana tutustuin VRER:n toimintaan ja ihmisiin ja totesin, että jotakin puuttui. Joulukuussa 2006 oli tähän mennessä fiksuimman ideani keksimisen aika ja toteutus, ravilistan foorumi oheismateriaaleineen ilmestyi mukaan virtuaaliselle maailmankartalle ja keräsi hiljalleen mukaansa ravimaailman ihmisiä. Alun takkuilusta huolimatta foorumi on vakiinnuttanut paikkansa ravuriharrastajien keskuudessa ja tällä hetkellä elää vahvasti toiminnan keskeisessä osassa.

Ravilistafoorumi (minulle tutummin RaLi tai vaan forra) varmaankin pelasti minun raviharrastukseni lopullisesti. Tunsin vihdoinkin löytäväni virtuaalimaailmasta sen, mitä olin etsinyt. Yhteisön, jossa voisin oppia tuntemaan ihmisiä ja joilta voisin kysyä, kun törmäisin ongelmiin. Tämä käsitys on vain vahvistunut ajan kuluessa.

Useat tuntemani ratsuharrastajat kutsuvat ravimaailman tunnelmaa rennoksi, minä lisäisin siihen vaikkapa yhteisöllisyyden, toimeliaisuuden, luotettavuuden ja ehdottomasti myös hauskuuden. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, ja herneen vetäminen nenään (tai hernepussillisenkaan sen puoleen) on vähän turhan yliarvostettua. Meillä herneet voitaisiin kieltää lailla, eikä siitä tulisi ongelmia (paitsi jos tykkää herneistä muuten vaan).

Asiasta kukkaruukkuun, aivan vastikään Tierra ja kumppanit järjestivät ravihaipakan, jonka yhteydessä järjestettiin myös chatti. En voi muuta kuin kehua tätä ideaa, se oli itsessään loistava. Foorumipohjainen kirjoittelu ei kuitenkaan tuo ihmisiä kovin lähelle toisiaan, joten tämä oli hyvä lisä nykyiseen. Vaikka mie ja Unic sitten aiheutettiinkin vähän koomisuutta tähän tilanteeseen meidän keskusteluillamme muun muassa siitä, onko veljeni syönyt kaukosäätimen vai ei ja asia erikseen olivat vielä vessaharjahevoset ja kokeista läpi pääseminen verukkeella "no kun oli pakko keskustella vessaharjahevosista ja suomen bannaamisesta", oli kokonaisuus minusta jotenkin... Noh, ravimaailmaan sopiva, huumorintajuinen ja hyvässä hengessä toteutettu keskustelutapahtuma.

Ei liene yllätyskään, että seuraava chatti on luvassa. Tällä kertaa mie olen lupautunut vastuuhenkilöksi ja Hessi VR lupautui myös auttamaan tämän kanssa. Saas nähdä, mitä tulee tällä kertaa tapahtumaan. Toivon myös, että saamme paikalle enemmän väkeä ja on olemassa myös mahdollisuus, että chatista tulisi ihan pysyvä perinne. Se, jos mikä olisi hienoa (vaikka toki minua ei passaa päästää liian usein paikalle).

Ravimaailmassa on myös muita hyviä puolia hervottoman keskustelun ja hauskanpidon lisäksi. Olen tutustunut vähintäänkin pintapuolisesti jokaiseen harrastajaan toisin kuin voisin väittää ikinä ratsupuolella tekeväni. En toki väitä, että ratsupuoli välttämättä suuremmin kärsisi tästä - kyllä sielläkin on yhteisöllisyyttä, vaikkakin ehkä pienemmässä määrin.

VRER vs. VRL - ainainen kiistakapula
Ravimaailma kun on aina kamppaillut jokseenkin kaikesta ratsumaailman kanssa, niin pakkohan se on myös nostaa esille. Milloin on tapeltu VRL:n alaisuuteen liittymisestä, milloin harrastuksen paremmuuksista ja milloin mistäkin. Näistä tuskin päästään milloinkaan eroon, mutta niiden kanssa on vain opittava tulemaan toimeen, sillä kinastelu raviharrastajien ja ratsuharrastajien kesken on arkipäivää niin oikeassa elämässä kuin virtuaalimaailmassakin, enkä usko, että se loppuisi vaikka harrastajat tekisivät mitä.

Ai että ravimaailma on täydellinen?
En tietenkään väitä niin, on aivan yksilökohtaista mistä kukin pitää. Siinä missä toinen pitää tuhansista kilpailuista, monimutkaisista ulkoasuista ja koreista puoliverisistä, toinen voi pitää enemmän viidestä kilpailusta kalenterissa, yksinkertaisista ulkoasusta ja rapaisista ravaajista.

Esimerkiksi ranking on ollut ravimaailmassa esillä harvinaisen paljon viime aikoina, kun se lakkasi toimimasta. VRER ei ole läheskään niin automatisoitu kuin VRL (oikeastaan ei ollenkaan, kaikki tehdään käsipelillä vielä toistaiseksi), joten ranking on aina pyörinyt varsin eri tavalla verrattuna VRL:n nykyiseen rankingiin. Ajan saatossa tutuksi käyneeseen tapaan me raviharrastajat emme ole lannistuneet rankingin seisomisesta, vaan tehneet yhdessä työtä saattaaksemme rankingia ajan tasalle ja kehittääksemme sitä paremmaksi. Tämä saa minut ylpeäksi yhteisöstä, johon minäkin tunnen kuuluvani. Yhteistyö on voimaa, ja VRER:stä ja raviharrastajien parista sitä löytyy.

Eiväthän VRER ja ravimaailma ole täydellisiä, mutta tarvitseeko kaiken ollakaan? Minulle riittää se, että voin mennä forralle ruikuttamaan sitä, kuinka kasvattini ei viitsi juosta kuin kolmitahtisesti tai vaikka etsimään itselleni uutta varsaa tai keskustelemaan messengerissä jalostuksesta, tulevista varsoista ja omista päivän suunnitelmista ja tekemisistäni. Ja tästä voin kiittää vain teitä upeita raviharrastajia, jotka teette tästä virtuaalimaailmasta niin koomisen hauskan ja samalla miellyttävän, rennon paikan!