Hooteenetin keskusteluvillitys menestyksestä ja sitä ympäröivistä asioista ei tunnu saavan vielä vähään aikaan loppua. Tällä kertaa aiheena oli "millainen virtuaalitalli menestyy?". Voisin heittää sekaan vähän rasistisen kommentin: ratsuharrastajilla se suosikki on enemmän kilpailu/ulkoasupainotteinen kuin raviharrastajilla (joilla vaikuttaa enempi mm. kasvatus).

Itse ainakin arvostan enempi tallia, joka on pyörinyt pitempään kuin kaksi päivää ja säilyttänyt omat uransa kaikista vastahankaisuuksista huolimatta. Esimerkiksi harvinaisia rotuja kasvattavat saavat kyllä minulta arvostusta osakseen, ei ole helppoa olla ainoita kasvattajia.

Ja ratsuharrastajien ulkoasuvillityksestä pääsee hyvin äkkiä eroon, kun siirtyy ravitallien puolelle. Ulkoasu ei sen suuremmin minua hetkauta (ellei ole neonvihreä vilkkuvaloviritys), enemmän minua kiinnostaa tallista annettu kuvaus, hevoset ja toiminta. Ei siihen tarvita hienoa ulkoasua, että menestyy. Vaan sen, että tekee sitä mitä haluaa ja näyttää sen - oma asenne on tärkeä. Tästä voisi hyväksi esimerkiksi heittää Loiston. Loiston ravitalli ei ikinä ole koreillut ulkoasuilla, mutta se on tällä hetkellä ravitallien kruunaamaton valtias - varsin ansaitusti tosin.

Ja sitten väitteeseen siitä, että ratsuharrastajat rakastavat ulkoasuvillityksiä ja kilpailukeskeisyyttä. Minun näkemykseni mukaan aika monet (eivät toki kaikki) pitävät tallin tärkeänä osana ulkoasuja ja kilpailukalenterien mittaa - vai miksikö he myyvät hevosensa heti jollekin menestyneelle, aktiivisesti kilpailevalle hevosenomistajalle kuin pitkäaikaiselle, mutta hiukan vähemmän kilpailleelle henkilölle?

Niinpä niin. Haluan hevoselle hyvän kodin jossa tiedän, ettei se jää unohdetuksi, paras tarjous voittakoon yms. Selityksiä löytyy. Raviharrastajilla ongelma ei onneksi ole niin mittava. Voin sanoa saaneeni aika kusevilla "näytöillä" varsin hienoja hevosia omakseni. Eikä sitä paitsi tarvitse edes näyttöjäkään sen kummemmin.

Raviharrastajilla on myös huutokauppa, jonne myös ratsuharrastajat voivat tulla ostamaan ravureita. Ja siellä myydään kyllä laatuhevosia. Ratsuharrastajat varmaan pyörtyisivät tässä vaiheessa, jos heidän kasvattejaan alettaisiin myymään pelkän huudon perusteella ja kuka tahansa siis voisi saada hevosen. Toki mukana on myös aina se kamalan pelottava riski, että hevonen jää heitteille tai sillä ei kilpailla. Toisinkin voi käydä, esimerkiksi oma hevoseni Further Loisto on ostettu huutokaupasta ja voinen väittää, että olen alkusähläämisestäni huolimatta saanut hevosen aika hyvälle tasolle. Se ei myöskään ole suvultaan mikään sunnuntaihevonen, siinä yhdistyy aika monta hyvää hevosta ja löytyypä siitä pari huippuoriakin.

Huutokaupat ovat siis aika riskialttiita, mutta niissä on oma viehätyksensä ja onni vaikuttaa - koskaan ei tiedä, kuka hevosen saa ja miten sille käy. Kannattaisikohan ratsuharrastajienkin kokeilla tätä?

[Toivon mukaan viimeinen blogitus menestykseen ihan vähään aikaan]